Niin nopeasti siirryimme myöhäissyksyyn.
Värikylläinen ruska, ihanan kirpeät syysaamut, vähitellen vähenevä valo.
Ja hups! Huomaa olevansa jo marraskuussa.
Yleinen käsitys on että syksystä ei kuulu pitää, eikä tietenkään talvesta.
Mutta kun pitää!
No en minäkään pidä siitä vettä vihmovasta tuulesta joka muuttuu
rännäksi ja kaikki kastuu. Mutta ei se pimeys ole paha asia. Pidän kovasti pimeän ajan kuvauksesta ja sitäpaitsi saa luvan kanssa istua vaikka kutomaan. Kesällä kun valoa on vielä myöhään iltaan asti sitä vaan touhuaa ja tekee kaikenlaista. Nyt pimeällä ajalla on lupa rauhoittua ja olla vaan.
Kuvauksia tehdään tietenkin enemmän sisällä kuin ulkona mutta upeita kuvia saa myös syksyisessä ulkoilmassa.
Myös harrastukset ovat taas täydessä touhussa ja niiden kuvaamista riittää.
Täällä meillä Huittisissa saivat lukion Wanhat viimein tanssinsa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kirjoituksia on heillä jo ollutkin ja penkkareita suunnitellaan mutta yksi iso asia Wanhojen tanssit jäivät koronan jalkoihin silloin kun niiden aika oli mutta nyt ne on upeasti saatu tanssittua.
Marraskuu tuo tullessaan kaikkea kivaa, mutta niistä sitten lisää myöhemmin!